Pari vuotta sitten tein jotain itselleni epätyypillistä. Pyysin siemeniä toiseltä pihabloggaajalta. enkä mitä tahansa siemeniä, vaan akileijola. Kylvin niitä kai ainakin kahtena peräkkäisenä vuotena. Ensimmäisenä ei noussut ketään ei mitään. Viime vuonna näkyin pelkkiä lehtiä pikkuisen, mutta tänä vuonna akijeijojen ihana kukkiva runsaus ilmestyi kukkapenkkiin. Niitä on ainakin kolmea eri muotoa, perusmallia, kerrottuja ja vielä kerrotumpia, vaaleanpunaisia, perussinisiä, ainakin kolmea eri violettia. Rakastan kaikkia, mutta ehkä eniten tuota hassua piikikkäään näköistä mustanpuhuvan violettia... vai sittenkin sitä sinistä... vai herkkää vaaleanpunaista... ;)
Pihalla muuten aika riistäytyy käsistä. Kukkapenkit kukkii ja rikkaruohot rehottaa. Silloin tällöin ehdin jotain kitkemään - ja toivomaan, että ensi talvi olisi kasveilleni lempeämpi. Rhododenron kukki surkeasti, nuput kärsivät talvesta, valkoinen särkynyt sydän on tänä kesänä todella kitukasvuinen, kaikki viisi, ellei yksi ole jopa hävinnyt kokonaan. Puksi on rusehtava, salvia kuoli. istuttelen uusia, mietin sadevedenkeruujärjestelmää ja odotan kesälomaa.
