"Kom liljor och aquileja.."

Pari vuotta sitten tein jotain itselleni epätyypillistä. Pyysin siemeniä toiseltä pihabloggaajalta. enkä mitä tahansa siemeniä, vaan akileijola. Kylvin niitä kai ainakin kahtena peräkkäisenä vuotena. Ensimmäisenä ei noussut ketään ei mitään. Viime vuonna näkyin pelkkiä lehtiä pikkuisen, mutta tänä vuonna akijeijojen ihana kukkiva runsaus ilmestyi kukkapenkkiin. Niitä on ainakin kolmea eri muotoa, perusmallia, kerrottuja ja vielä kerrotumpia, vaaleanpunaisia, perussinisiä, ainakin kolmea eri violettia. Rakastan kaikkia, mutta ehkä eniten tuota hassua piikikkäään näköistä mustanpuhuvan violettia... vai sittenkin sitä sinistä... vai herkkää vaaleanpunaista... ;)


Pihalla muuten aika riistäytyy käsistä. Kukkapenkit kukkii ja rikkaruohot rehottaa. Silloin tällöin ehdin jotain kitkemään - ja toivomaan, että ensi talvi olisi kasveilleni lempeämpi. Rhododenron kukki surkeasti, nuput kärsivät talvesta, valkoinen särkynyt sydän on tänä kesänä todella kitukasvuinen, kaikki viisi, ellei yksi ole jopa hävinnyt kokonaan. Puksi on rusehtava, salvia kuoli. istuttelen uusia, mietin sadevedenkeruujärjestelmää ja odotan kesälomaa.

Vuoden ensimmäinen päivitys

 

.. tähän blogiin. Kevät on jo oikeastaan vaihtunut kesäksi. Omenapuiden kukinta on komeimmillaan, näyttää kaikkialla olevan tavallistakin runsaampaa. Aikaisimmat pionit ovat jo nupullaan, Norjan angervot ovat toipuneen leikkauksesta ja kukkivat kauniisti tänä vuonna. Aiemmin keväällä sipulikukat ilahduttivat runsaudellaan, lukuunottamatta isoja narsisseja, jotka tekivät lähinnä lehtiä. Pitäne kaivaa ne ylös tänä vuonna ja tarkistaa sipulit. Penkissä voi olla myös lannoittamisen tarvetta.

Talven tappioita: viimeinenkin käynnösruusu kuoli, aroniasta on puolet kuivunut ja toisessa kirsikkapuussa on vain pari pientä elävää oksaa, joten se vedetään matalaksi tänä vuonna.

Kaupunki purki aidan takaa varikkonsa viime syksynä. Sen seurauksena meille näkyi koko talven suoraan sisään jo kaukaa. Tällä hetkellä vähän helpottaa, kun puissa on lehti, mutta kun aitamme takaa on suurin osa puista merkitty kaadettaviksi, on hankittava jostain lainaan pikkukaivuri, ja istutettava omalle puolelle näkösuojaksi tuijaa tai muuta ikivihreää. (Aitatolppia varten kaivettiin kuoppia muutama vuosi sitten, ja pitkän istutusojan kaivaminen ei kyllä tippaakaan houkuta, konevoimaa tarvitaan apuun.) Suunnitelmia tehtiin jo tänään.

Yläterassiin vetelin terassiöljyt eilen, edessä vielä anti-slip -pinnoitteen levitys ja alaterassin öljyäminen. Uusien istutuslaatikoiden maalaus on myös aloitettu.